Näin sen näemme nyt Jälleen yksi Blogit.uusisuomi.fi -sivusto Herättää ihmisiä kokemiensa ongelmien hoitoon

Nollavika

Äskeisten myrskytuhojen selvittelyn yhteydessä puhuttiin nollaviasta. Sen selitettiin aiheutuvan sähköjohtojen maahan kaatumisesta ja niiden kietoutumisesta toisiinsa, jolloin ns. nollajohtoon tulee virta ja sen määrä kaksinkertaistuu. Vika on kuitenkin sellainen, että se voi tulla ilman myrskyä ja olla kohteeksi joutuneelle kohtalokas.

Asuimme eräällä paikkakunnalla talotaajaman viimeisessä talossa. Sähkölinja päättyi tonttimme nurkalle, mistä se oli liittimen ja liitinjohtojen kautta yhdistetty maakaapeliin, joka toi virran rakennuksiin. Talo sijaitsi suurella hiekkakankaalla, sen reunassa. Sähköyhtiö pani viaksemme sen, ettei talon sähkölaitteissa ollut kunnon maadoitusta. Olimme ostaneet talon jo kymmenkunta vuotta vanhana ja tällaisista seikoista emme totisesti tienneet. Yhtiö itse oli maadoituksen mahdolliseen heikkouteen syypää. Taloryppääseen johtaneen tien päässä oli pieni lampi ja siitä oli meidän todella viimeisenä  olleeseen taloon noin 250 metriä. Sähköyhtiö olisi voinut aluetta rakennettaessa ja sähköistettäessä iskeä vaikka 50 metriä pitän kuparitapin lammen rantaan ja johtaa siitä tien reunaa maakaapelin. Jokaisesta talosta olisi voitu vetää maajohto siihen ja kaikki olisi ollut ok.

Eräänä kevättalven päivänä olin työhuoneessani tietokoneen ääressä työskentelemässä, ketään muuta ihmistä ei ollut silloin talossa. Yhtäkkiä se alkoi huutaa aivan kuin se olisi muuttunut helikopteriksi ja yrittäisi ilmaan. Säikähdin hirmuisesti. Lähdin kiertelemään taloa ja ääni paikallistui seinävierustoille. Katsoin kyllä uloskin, josko joku tuttu lentäjä pörräisi talomme päällä. Ei ollut. Tarkistin voimakytkennät autotallista ja mittaritaulun. En havainnut mitään erityistä. Ääni sammui ja jatkoin hommiani. Pian se uusiutui ja entistä kauheampana. Syöksyin taas mittaritaululle, mutta kaikki ok.

Palasin työhuoneeseni. Silloin kännykät olivat isoja laatikoita ja niissä oli muuntaja latausta varten. Pätikkä oli latautumassa kirjahyllyn lähellä lattialla ja muuntaja oli sen vieressä. Kun tulin huoneeseen po. muuntaja oli tulessa, liekit tapailivat jo irtopapereita kirjahyllyn alimmasta osasta. Nakkasin maton muuntajan päälle, tuli sammui ja irrotin johdon pistorasiasta. Keittiön suunnasta kuului omituista ääntä ja menin sinne. Näin jo kaukaa, että mikroaaltouuni oli tulessa. Myös sen sammutin matolla, liekit olivat jo tarttumaisillaan ikkunaverhoihin. Irrotin johdon pistokkeesta.

Soitin paikkalliselle sähköasentajalle ja hän porhalsi luokseni. Tutkimme vaurioita ja hän epäili nollavikaa. Kaikki verkkoon kytketyt laitteet olivat simahtaneet. Kohta vonkuna alkoi taas. Asentaja löi pääkatkaisijan nollille ja soitti linjat omistaneen sähköyhtiön päivystykseen. Sieltä porhalsi kohta kaksi autoa hälyttäen. Alkoi vian etsintä. Talon sisältä ja sähkölaitteista sitä ei löytynyt. Viimein he kiinnittivät huomionsa avolinjasta tontin nurkalta tehtyyn kaapeliliitokseen. Mies kiipesi tolppakengillä sinne ja sanoi, että liitoskappaleesta näkyy vikoja, joihin on tullut kuparijohdoista kosketuksen aiheuttavaa hapottumaa kosteuden ansiosta.

Virta poikki ja uusi murikka paikalleen. Miehet sanoivat, että katsokaa uusiiko se vielä, oliko vika siinä. Kodissamme leijui kitkerä sähkölaitteiden palamisen käry. Hyvä kun ei mennyt taju kankaalle. Aamulla sähköyhtiön mies soitti ja sanoi, että vika oli heidän. Korjauttakaa ja uusikaa mitä on mennyt ja lasku heille. Alkoi tavaroiden raahaaminen noin 30 km. päässä olleeseen kaupunkiin. Jotain korjattiin ja jotain oli pakko ottaa uutena. Korjaaminen ei kannattanut. Kun laskuja alkoi mennä yhtiöön sieltä ilmoitettiinkin, että meidän on ne itse ensin maksettava ja sitten kuitattu lasku sinne.Se oli sellaista. Lopulta tuli korvauksia, mutta ei kaikesta.

Minussa alkoi ilmetä kummia oireita. Änkytin ja pyörtyilin ihmisten edessä esiintyessäni, mikä kuului silloiseen virkaani. Jouduin sairaslomalle ja tiukkoihin tutkimuksiin. Niiden päätteksi suuren sairaalan ylilääkäri sanoi, etteivät he voi ottaa vastuuta sellaisesta miehestä joka pyörtyilee ja makaa tiedottomana toistamiseen. Kirjoittivat puoli vuotta sairaslomaa ja eläkepaperin. Kun aika tuli jäin eläkkeelle. Sitten itse tein päätelmän, että oireilla ja sähköjutulla on ehkä yhteys. Menin psykiatrille ja hän totesi post raumaattisen stressireaktion, sanoi minun olleen ja olevan siinä tilassa, missä olivat Estoniasta hengissä pelastulautoilla selvinneet. Lääkitsi. Määräsi menemään hypnologille. Hän hypnotisoi minut viisi kertaa siihen tilanteeseen, mikä oli viat aiheuttanut. Lopulta kumpainenkin sanoi, että muuttakaa pois siitä talosta, niiden paikkojen näkeminen kytkee aina muistot ja häiriöt päälle.

Yritin saada sähköyhtiöltä korvausta palkan ja eläkkeen erotuksesta normaaliin eläkeikään asti. Ei tippunut. Lopulta kävi niin, että kaikki maksut perittiin meidän kotivakuutuksestamme. Vakuutusmaksut nousivat, kun oli pitänyt maksaa meille korvauksia. Lopuksi kirjoitin asiasta lehteen laajahkon artikkelin. Sähköyhtiö ei vastannut siihen. Sen tarkastaja ilmaantui nuuskimaan maadoituksia ja totesi edellä mainitun heikkouden niissä. Minä vastasin, kuten kerroin jo, että itse olisivat voineet aikanaan maadoittaa kunnolla. Ehkä se ei olisi tätä tapausta poistanut sekään.

Että tällaista voi sattua ilman puiden kaatumista. Opettavainen kertomus elävästä elämästä, eikö totta? Onko toisilla vastaavia kokemuksia? Opetusta siinäkin, miten sähköyhtiö peittelee vikansa, eikä suostu edes kohtuullisiin korvauksiin. Käräjillekään ei minulla ollut uskallusta. Kaus pois siitä paikasta ja vika korjautui kropassani ja sielussani vähitellen. Unettomuus tosin tahtoon vaivata.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Seppo Hildén

Armas,

mielenkiintoinen ja opettavainen kertomus. Sähkön kanssa ei ole leikkimistä ja kohdallesi näytti osuneen harvinainen sähkölaitoksen moka.

Heissä ei sitten ollut miestä vastata töppäyksestään.

Toimituksen poiminnat